Päätin mennä työpaikalle vasta klo 12. Hoidin ensin lapset aamulla kouluun ja sen sivussa olen
- perustanut tämän blogin ja kirjoittanut siihen, arviolta tunnin
- sopinut, että osallistumme Robottiviikon tapahtumaan YLEllä oppilasryhmän kanssa
- suunnitellut johtoryhmän kokousta klo 12
- suunnitellut lukion ykkösten infoa TVT-asioista perjantaille
- suunnitellut ensi viikon opettajien TVT-iltapäivää
- näitä siis olen tehnyt, nyt kun en ole töissä ja lyhennän työpäivääni
Mietin:
Olen tykännyt siitä mitä teen, mutta a) olenko toimonut esimiehen mielestä oikein, vaikka ihan työpaikalla tulen viettämään n. 9 h?
Onko se mitä olen tehnyt "työtä" vai jotain "muuta"?
Olen vähän kade tällaiselle työpäivälle http://minnaliminka.wordpress.com/2013/10/29/minun-tyopaivani/
Onko oikeasti julkisella sektorilla vähemmän tuottavaa työtä kuin yksityisellä? Ehkä on, koska pitää noudattaa "periaatteita" eikä voi priorisoida arvojen (omien ja työnantajan) mukaan - hoidetaan byrokratiaa, jota vain pitää hoitaa, vaikka kukaan ei siitä pidä. Frank Martela kirjoitti jokin aika sitten viisaita byrokratiasta, en jaksa etsiä linkkiä. Byrokratian tehtävä on korjata virheitä ja estää niitä. Nyt se minusta estää työtä ja tulosta. Liian monimutkainen yhteiskunta tuhoutuu. Minä uskon parempaan ja tulevaisuuteen - haluan löytää yksinkertaisen ytimen ja selkeän maalin.
Olen kanssasi samaa mieltä, että byrokratia estää työtä ja tulosta. Pahimmillaan se lannistaa innon ja taannuttaa. Kun päätökset, jotka koskevat omaa työtä ja tapaa tehdä sitä, saa tehdä arjen keskellä, ovat tuloksetkin parempia. Innostus kasvaa ja samalla myös tuottavuus.
VastaaPoistaNäin intohimotyöläisenä voin sanoa, että vaarana on aina se, että innostuu liikaa ja ei muista pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta. Siinä vaaditaan hyviä itsensä johtamisen taitoja, vähintäänkin sitä, että pysähtyy ja tiedostaa asian.
Pohdit sitä, että mikä on työaikaa ja mikä ei. Asiantuntijatyössä aivoja ei saa naksautettua pois päältä ja työasioita jätettyä työpaikalle. Itse olen miettinyt sen niin, että jos oma työ on sellaista, mikä vie koko ajan eteenpäin ja on mahdollisuus jatkuvasti oppia uutta, ei työajalla ole merkitystä. Kunhan muistaa hakea paikkoja tietoiselle palautumiselle ja antaa sitä aikaa myös lapsille. Se, että perustit yhtäkkiä blogin, jossa pohdit ammattiisi liittyviä asioita, kertoo myös siitä, että taidat olla yksi intohimotyöläisistä. Ei se haittaa, ole onnellinen, että teet työtä, josta pidät. Se voimauttaa.
Innostavaa työpäivää sinulle!